Näyttelyn takana on maalaamisesta ja taiteellisesta itseilmaisusta lumoutunut turkulaistaitelija Mervi Kivimäki. Taiteilija on itseoppinut ja aikaisemmin enimmäkseen kynin ja tussein tehtyjen töiden jälkeen hurahtanut akryylimaalien maailmaan noin kaksi vuotta sitten. Aikaisemmin Kivimäen töitä on ollut esillä Turun pääkirjastossa, mutta Ken käy hämärässä on hänen ensimmäinen täysin oma, galleriassa toteutettu näyttelynsä.
Työt ovat pääosin akryylimaalauksia, mutta joukkoon mahtuu mukaan myös muotoilua ja ripaus runoutta. Jos teokset ja taiteilijan jälki miellyttävät, ja haluat tulevaisuudessakin nähdä lisää töitä, voit seurata taiteilijaa instagramissa: @spooky.bone.art
Taiteilijan omin sanoin:
Olen aina inspiroitunut eniten asioista ja teoksista, joissa kauneus ja synkkyys kietoutuvat kavalasti yhteen. Mikä erottaa ne toisistaan vai erottaako mikään? Missä menee raja niiden välillä? Mikä tekee uhkaavasta niin lumoavan? Yksi paikka, jossa tälläinen julmuus ja kauneus erityisesti kulkevat rinnakkain, on luonto. Metsä ja sen eläimet uutta synnyttäen, karuine kohtaloineen ja taisteluineen
Space 81:n viides toimintavuosi pyörähtää käyntiin tuotapikaa. Huomasin juuri, että tässähän olisi ollut juhlan paikka hiljattain, kun 81 näyttelyn rajapyykki ylitettiin. Eipä silti jäädä tässä tuijottamaan numeroita vaan mennään eteenpäin:
Haussa siis näyttelyä tai muuta sopivaa taide/kulttuuriohjelmaa vuodelle 2025. Alkuvuoden juttuja voidaan ruveta sopimaan jo heti siinä järjestyksessä kun niitä tulee. Hakemuksen ei tarvitse olla laaja ja virallinen – mitä ja milloin lienevät tärkeimmät asiat joita halutaan tietää. Hyvän hakemuksen teko on tietenkin hyvä taito harjoitella uraa kulttuurin parissa haluavalle.
Kesän kuumimmille kuukausille priorisoidaan itse valvottuja näyttelyitä. Muutenkin kaikki tilassa itse tekeminen ja touhuaminen on tervetullutta. Toteuta unelmasi ja kokeile vaikka oman pop-upin pitämistä. Space 81 haluaa tarjota mahdollisuuden just sulle!
Ja hei – jos nyt saadaan hakemuksia silleen että kalenteri täyttyisi mukavasti tuonne alkusyksyyn asti niin pistetään taas alkuvuodesta arvontaa käyntiiin – eli 1 hakija voittaa ilmaisen itse valvotun viikon tai saman verran alennusta Space 81 valvomasta.
Installaatiomme kutsuu tutkimusmatkalle ihmismielen syvyyksiin. Tilaan, jossa tunteet, ajatukset ja muistot kohtaavat muodostaen loputtoman jatkumon, toisiinsa sekoittuen ja toinen toistaan peilaten. Kaikki näkemämme ja kokemamme heijastuu mielemme eri tasoille ja pinnoille. Teos aktivoi muistijälkiä aistielämysten keinoin.
Kasvillisuuden eri kerrosten lailla sisäinen maailmamme versoo samasta maaperästä eri suuntiin kasvaen, liaanien lailla toisiinsa kietoutuen. Mielemme muodostaa vuosien myötä moninaisen, rehevän kokonaisuuden. Kukin voi löytää tilasta yhtymäkohtia omaan elämäänsä ja kokemusmaailmaansa, tulkitsemalla äänimaailmaa ja tilan visuaalisia elementtejä omista lähtökohdistaan ja kontekstistaan. Seikkailullaan tutkimusmatkailija voi löytää aina uusia tutkimattomia reittejä mielensä sopukoihin, omaan henkilökohtaiseen mielen viidakkoonsa.
Uma Louhola eli Vartesaani on turkulainen tekstiiliartesaani,joka muuntaa viikolla 38 gallerian omaksi kudontastudiokseen.
Taidetekstiilin syntyä pääsee seuraamaan gallerian ikkunan takaa paikanpäällä tai netissä livestreamissä osoitteessa https://m.twitch.tv/vartesaani/home
HUOM! Tämä näyttely sai lisäaikaa ja sitä jatketaan 1.9. asti.
Siitä puhutaan paljon, mutta mitä se oikein on?
Monet sanovat sen olevan kapinallisuutta. Minulle se on itsestään huolehtimista, yhteisöllisyyttä ja kohtaamista. Queer-iloa ammennetaan etsimällä omaa identiteettiään yhteiskunnan keskellä, jonka oletukset ihmisen sukupuolesta, seksuaalisuudesta ja elämänkulusta kuormittavat jokapäivästä elämää. Ohimenevät Letkautukset kahvipöydässä leikkaavat arkisen huolettomuuden, työkaverin harmittomalta kuulostavat kannustuspuheet ”You go girl!” herättävät väkivaltaisesti tietoisuuteen, että on mahdoton tulla nähdyksi, eikä jatkuva pohtiminen kenelle on turvallista kertoa kertoa mitäkin varsinaisesti helpota oloa. Päälle kaadetaan vielä ristiriitaiset tunteet konventionaalisesta kehollisuudesta, kauneusihanteista, joita oma keho ei tule koskaan täyttämään. Jätän taktisesti puhumatta liikaa siitä millainen hengenhätä globaalisti kiristyvien translainsäädäntöjen alla uhkaa.
Kaiken ahdistuksen keskellä on etsittävä niitä asioita, jotka rakentavat hyvää oloa: Romanttiset kumppanit, perheeseen verrattavat ystävät, identiteetin kohdatuksi tuleminen, yhteisön kuratoimat tapahtumat, meiltä meille juhlat ja luonnollisesti taide. Me pidämme niistä kiinni, sillä ilman niitä hajoamme.
Maalatessani aiheesta huomasin, miten jonkinlainen epämääräinen pahaenteisyys valui taiteeseeni yrittäessäni käsitellä sitä. Ja koen sen olevan jopa välttämätöntä. Queer-ilo on harvoin puhdasta. Se on aina raivoisaa omista oikeuksista kiinni pitämistä. Ja siksi mielestäni aina hieman melankolian värittämää. Juuri se ilmaisee mielestäni, miksi queerilo ei ole pelkkää iloa.
Yhteyden näkymättömyys on kiehtovaa. Miten voi tuntea niin vahvasti jotain mitä ei näe tai mitä ei voi koskettaa?
Näyttelyn teoksia tehdessä on tuijoteltu lukemattomia hetkiä tuulen voimasta taipuvaa metsää, valon ja varjon dramaattista tanssia niityillä, öisen kaupungin ikkunoista pilkistäviä valoja, kaduilla ohikulkevia ihmisiä, kimalaisia mesiangervon höytyväisissä kukissa ja lyhyen vilkaisun verran saappaan vierestä kiemurtelevaa kyytä. Teoksissa reflektoin omaa tunnettani, kokemaani yhteyttä ja rakkautta toislajisia eläimiä ja luontoa kohtaan.
Sienten osuus näyttelyn teoksissa ei ole sattumaa, vaikka pyrinkin aina työskentelemään spontaanisti, antaen teoksen viedä mukanaan. Ne, tai pitäiskö jopa sanoa he, sienet, ovat yhteyksien mestareita ja alkaneet kiinnostaa minua monin tavoin. Olen oppinut, että ilman sieniä ei olisi metsiä, luontoa, mitään. Siinä vasta voima. Näkymätön voima. Näkymätön yhteys.
Näyttelyyn valittujen teosten välinen yhteys löytyy luonnosta, kohtaamisista, havainnoista ja rohkeudesta hyväksyä ja rakastaa.
+ Turun Taiteiden yönä näyttelyn yhteydessä järjestetään, Nora Helsinki XOX Tuulispää, ”walk in” taidetyöpaja Eläinsuojelukeskus Tuulispäästä inspiroituneena sekä illalla tarinatuokio, jossa kirjailija Selma Lähteenmäki lukee otteita kirjastaan Eläinten turvakoti Tuulispää.
Aquatic passages on Outin ensimmäinen taidenäyttely. Valokuvanäyttelyn lisäksi Space81:ssa voit kokemaan Outin vihreän olohuoneen tunnelman kuvineen ja äänineen.
Valokuvissa on keskeisinä elementteinä vesi, värit, liike sekä tunnelmat, jotka kuvaushetkiin on liittyneet. Vesi, uiminen ja valokuvaus yhdistyvät vahvasti värienleikkinä, joka tuo Outi Olohuoneeseenviihtyisän ambienssin. Joka teokseen liittyy oma kertomuksensa elämästä, runoudesta, kuolemasta ja kaikesta, mikä nyt mihinkään liittyy.
Teosten immersiivisyys pyrkii vetämään katsojansa vahvasti mukaan kuvan tilaan ja kuvaushetken taianomaiseen hetkeen, jossa maailma on hetkeksi pysähtynyt fotoneina kameran CMOS-kennoon.
