Installaatiomme kutsuu tutkimusmatkalle ihmismielen syvyyksiin. Tilaan, jossa tunteet, ajatukset ja muistot kohtaavat muodostaen loputtoman jatkumon, toisiinsa sekoittuen ja toinen toistaan peilaten. Kaikki näkemämme ja kokemamme heijastuu mielemme eri tasoille ja pinnoille. Teos aktivoi muistijälkiä aistielämysten keinoin.
Kasvillisuuden eri kerrosten lailla sisäinen maailmamme versoo samasta maaperästä eri suuntiin kasvaen, liaanien lailla toisiinsa kietoutuen. Mielemme muodostaa vuosien myötä moninaisen, rehevän kokonaisuuden. Kukin voi löytää tilasta yhtymäkohtia omaan elämäänsä ja kokemusmaailmaansa, tulkitsemalla äänimaailmaa ja tilan visuaalisia elementtejä omista lähtökohdistaan ja kontekstistaan. Seikkailullaan tutkimusmatkailija voi löytää aina uusia tutkimattomia reittejä mielensä sopukoihin, omaan henkilökohtaiseen mielen viidakkoonsa.
Uma Louhola eli Vartesaani on turkulainen tekstiiliartesaani,joka muuntaa viikolla 38 gallerian omaksi kudontastudiokseen.
Taidetekstiilin syntyä pääsee seuraamaan gallerian ikkunan takaa paikanpäällä tai netissä livestreamissä osoitteessa https://m.twitch.tv/vartesaani/home
HUOM! Tämä näyttely sai lisäaikaa ja sitä jatketaan 1.9. asti.
Siitä puhutaan paljon, mutta mitä se oikein on?
Monet sanovat sen olevan kapinallisuutta. Minulle se on itsestään huolehtimista, yhteisöllisyyttä ja kohtaamista. Queer-iloa ammennetaan etsimällä omaa identiteettiään yhteiskunnan keskellä, jonka oletukset ihmisen sukupuolesta, seksuaalisuudesta ja elämänkulusta kuormittavat jokapäivästä elämää. Ohimenevät Letkautukset kahvipöydässä leikkaavat arkisen huolettomuuden, työkaverin harmittomalta kuulostavat kannustuspuheet ”You go girl!” herättävät väkivaltaisesti tietoisuuteen, että on mahdoton tulla nähdyksi, eikä jatkuva pohtiminen kenelle on turvallista kertoa kertoa mitäkin varsinaisesti helpota oloa. Päälle kaadetaan vielä ristiriitaiset tunteet konventionaalisesta kehollisuudesta, kauneusihanteista, joita oma keho ei tule koskaan täyttämään. Jätän taktisesti puhumatta liikaa siitä millainen hengenhätä globaalisti kiristyvien translainsäädäntöjen alla uhkaa.
Kaiken ahdistuksen keskellä on etsittävä niitä asioita, jotka rakentavat hyvää oloa: Romanttiset kumppanit, perheeseen verrattavat ystävät, identiteetin kohdatuksi tuleminen, yhteisön kuratoimat tapahtumat, meiltä meille juhlat ja luonnollisesti taide. Me pidämme niistä kiinni, sillä ilman niitä hajoamme.
Maalatessani aiheesta huomasin, miten jonkinlainen epämääräinen pahaenteisyys valui taiteeseeni yrittäessäni käsitellä sitä. Ja koen sen olevan jopa välttämätöntä. Queer-ilo on harvoin puhdasta. Se on aina raivoisaa omista oikeuksista kiinni pitämistä. Ja siksi mielestäni aina hieman melankolian värittämää. Juuri se ilmaisee mielestäni, miksi queerilo ei ole pelkkää iloa.
Yhteyden näkymättömyys on kiehtovaa. Miten voi tuntea niin vahvasti jotain mitä ei näe tai mitä ei voi koskettaa?
Näyttelyn teoksia tehdessä on tuijoteltu lukemattomia hetkiä tuulen voimasta taipuvaa metsää, valon ja varjon dramaattista tanssia niityillä, öisen kaupungin ikkunoista pilkistäviä valoja, kaduilla ohikulkevia ihmisiä, kimalaisia mesiangervon höytyväisissä kukissa ja lyhyen vilkaisun verran saappaan vierestä kiemurtelevaa kyytä. Teoksissa reflektoin omaa tunnettani, kokemaani yhteyttä ja rakkautta toislajisia eläimiä ja luontoa kohtaan.
Sienten osuus näyttelyn teoksissa ei ole sattumaa, vaikka pyrinkin aina työskentelemään spontaanisti, antaen teoksen viedä mukanaan. Ne, tai pitäiskö jopa sanoa he, sienet, ovat yhteyksien mestareita ja alkaneet kiinnostaa minua monin tavoin. Olen oppinut, että ilman sieniä ei olisi metsiä, luontoa, mitään. Siinä vasta voima. Näkymätön voima. Näkymätön yhteys.
Näyttelyyn valittujen teosten välinen yhteys löytyy luonnosta, kohtaamisista, havainnoista ja rohkeudesta hyväksyä ja rakastaa.
+ Turun Taiteiden yönä näyttelyn yhteydessä järjestetään, Nora Helsinki XOX Tuulispää, ”walk in” taidetyöpaja Eläinsuojelukeskus Tuulispäästä inspiroituneena sekä illalla tarinatuokio, jossa kirjailija Selma Lähteenmäki lukee otteita kirjastaan Eläinten turvakoti Tuulispää.
Aquatic passages on Outin ensimmäinen taidenäyttely. Valokuvanäyttelyn lisäksi Space81:ssa voit kokemaan Outin vihreän olohuoneen tunnelman kuvineen ja äänineen.
Valokuvissa on keskeisinä elementteinä vesi, värit, liike sekä tunnelmat, jotka kuvaushetkiin on liittyneet. Vesi, uiminen ja valokuvaus yhdistyvät vahvasti värienleikkinä, joka tuo Outi Olohuoneeseenviihtyisän ambienssin. Joka teokseen liittyy oma kertomuksensa elämästä, runoudesta, kuolemasta ja kaikesta, mikä nyt mihinkään liittyy.
Teosten immersiivisyys pyrkii vetämään katsojansa vahvasti mukaan kuvan tilaan ja kuvaushetken taianomaiseen hetkeen, jossa maailma on hetkeksi pysähtynyt fotoneina kameran CMOS-kennoon.
SOFT VALUES- näyttelyn teokset ovat syntyneet tarpeesta työskennellä vapaudella ja hitaasti ilman minkäänlaista tehokkuusajattelua ja ulkoisia paineita. Työskentelyä on ohjannut arvolähtöisyys, jossa kurkotetaan maailmaan, missä elämää ei ohjaile aikataulut, rahan tavoittelu ja digitaalisen ajan tieto- ja teknologiaähky vaan pehmeät ja pörröiset hetket, joiden äärellä on lupa viipyä ja upottautua mukaan.
Teoksissa käytetyt materiaalit ovat kierrätys- ja ylijäämämateriaaleja kuten vanhoja villa- ja akryylilankoja sekä erilaisia kangasmateriaaleja ja vanhoja puukehyksiä. Teoksissa hyödynnetään perinteisiä käsityömenetelmiä yhdistellen erilaisia tekniikoita keskenään. Yleisimpiä työskentelyssä käytettyjä tekniikoita ovat kirjonta-, neulonta-, virkkaus- ja ryijytekniikat. Työskentely on hidasta ja itseään toistavaa, joka antaa tilaa ajatuksille virrata vapaasti.
Suvi-Tuuli Höglund (v. 1986) on turkulainen freelance pukusuunnittelija ja tekstiilitaiteilija. Jokaisen teoksen myyntituotosta lahjoitetaan 10% Luonnonperintösäätiön metsien suojelutyölle.
almistuin artesaaniksi 1983. Haaveeni taidealalla supistui kuitenkin harrastukseksi. Käsi-ja taideteollisuuskoulun aikana kehoni hallinnan menetys alkoi oireilla enemmän, kärsin kivuista ja jouduin viettämään pätkiä sairaalassa, joka johti huonoihin arvosanoihin. Ei jatkoon.
Mielen asiat olivat aina kiinnostaneet ja varsinainen urani on ollut psykiatrian puolella eri toimipisteissä. Olen ollut pitkään yksityisyrittäjänä. Psykoterapeutin työ mahdollisti työaikojen suunnittelun ja työnkuvan niin, että aivojen lihas säätelysairaus ,dystonia ei haitannut. On ollut antoisaa kohdata ihmisiä, jakaa heidän kokemuksensa ja kuunnella. Monta elämänkertaa on auennut kuin kirja, jossa ei ole vielä sisällysluettelokaan valmiina.
Taide ei koskaan kadonnut elämästäni. Siihen saan työstettyä kipuja, iloja, ahdistusta – kaikkia tunteita. Rentoudun kun teen koruja ja neuleita. Tuunausideat riemastuttavat, että esim vanhasta kitarasta voi tehdä kukka amppelin jne. Nyt 58-vuotiaana olen kokonaan sairaseläkkeellä ja tuli aikaa koota näyttely. Kiitokset ihmisille jotka ovat luottaneet, inspiroineet, kannustaneet ja auttaneet minua polullani. Erityisesti tyttäreni on ollut luojalta lahja, joka on auttanut näkemään itseni sellaisena kuin olen. Kiitokset myös läheisilleni , ystävilleni ja lukuisille lemmikki eläimilleni.
Space 81 sopi oivallisesti näyttelytilaksi. Tyylini on hyvin vaihtelevaa ja tuotteita on jopa -80 luvulta lähtien.
Toivo, usko ja rakkaus kulkee mukana. Iloitkaa näyttelystä. Peace & love forever.