Eili Trotsak – Queer Joy 20.8.-1.9.

HUOM! Tämä näyttely sai lisäaikaa ja sitä jatketaan 1.9. asti.

Siitä puhutaan paljon, mutta mitä se oikein on?

Monet sanovat sen olevan kapinallisuutta. Minulle se on itsestään huolehtimista, yhteisöllisyyttä ja kohtaamista.
Queer-iloa ammennetaan etsimällä omaa identiteettiään yhteiskunnan keskellä, jonka oletukset ihmisen sukupuolesta, seksuaalisuudesta ja elämänkulusta kuormittavat jokapäivästä elämää. Ohimenevät Letkautukset kahvipöydässä leikkaavat arkisen huolettomuuden, työkaverin harmittomalta kuulostavat kannustuspuheet ”You go girl!” herättävät väkivaltaisesti tietoisuuteen, että on mahdoton tulla nähdyksi, eikä jatkuva pohtiminen kenelle on turvallista kertoa kertoa mitäkin varsinaisesti helpota oloa. Päälle kaadetaan vielä ristiriitaiset tunteet konventionaalisesta kehollisuudesta, kauneusihanteista, joita oma keho ei tule koskaan täyttämään. Jätän taktisesti puhumatta liikaa siitä millainen hengenhätä globaalisti kiristyvien translainsäädäntöjen alla uhkaa.

Kaiken ahdistuksen keskellä on etsittävä niitä asioita, jotka rakentavat hyvää oloa: Romanttiset kumppanit, perheeseen verrattavat ystävät, identiteetin kohdatuksi tuleminen, yhteisön kuratoimat tapahtumat, meiltä meille juhlat ja luonnollisesti taide. Me pidämme niistä kiinni, sillä ilman niitä hajoamme.

Maalatessani aiheesta huomasin, miten jonkinlainen epämääräinen pahaenteisyys valui taiteeseeni yrittäessäni käsitellä sitä. Ja koen sen olevan jopa välttämätöntä. Queer-ilo on harvoin puhdasta. Se on aina raivoisaa omista oikeuksista kiinni pitämistä. Ja siksi mielestäni aina hieman melankolian värittämää. Juuri se ilmaisee mielestäni, miksi queerilo ei ole pelkkää iloa.

Ti-Pe klo 13-18
La-Su klo 12-16

Space 81
Stålarminkatu 15, Turku
Tervetuloa!